2 days to go ! {Janita}

Tuntuu, että aika menee ihan kauhean nopeaa. Anni on jo kerennyt lähteä Belgiaan, ja kohta minä seurailen hänen jälkiänsä kohti Ranskaa. Tuntuu, että vielä vähän aikaa sitten mulla oli 100 päivää aikaa lähtöön, kun taas tänään mittari näyttää kahta päivää.

 Viimeisimmät päivät ovat menneet läksiäisten vietossa sekä siihen, että olen järjestellyt kamoja pikkuhiljaa kasaan. Pakkaaminen tosin jäi jälleen kerran minulle tuttuun tapaan hieman viime tinkaan. Tällä hetkellä liki kaikki tavarat ovat kuitenkin jo matkalaukussa.

Tässä kuvaa mun käyntikorteista sekä suomiaiheisista pinsseistä, jotka kuuluvat siis Rotarien vaihto-ohjelmaan. Pinssejä vaihdetaan muiden vaihtarien kanssa, sekä sitten ne kiinnitetään omaan vaihtotakkiin. Käyntikortit tilasin vistaprintiltä, sekä pinssit tilasin laiskana pinpopsilta. Pinssit olisi kyllä voinut tehdä itsekin, koin kuitenkin tilaamisen itse tällä kertaa helpompana.

Huomenna aika sanoa heipat kavereille ja sitten lähdetään ajamaan kohti eteläisempää Suomea. Tiistaina vuorostaan aamusta suunnaksi otetaan Helsinki-Vantaan lentokenttä, silloin minun on aika lähteä kohti uusia seikkailuja.

À bientôt,
Janita 

7 jours... {Janita}

Niin se aika vaan on vierähtänyt nopeasti ja mulla on tänään tasan 7 päivää, eli toisin sanoen viikko lähtöön! Ensi tiistaina 25.8. , mulla lähtee Pariisiin päin lento Helsinki-Vantaalta puolen päivän aikoihin. Moni kysyy multa, että joko jännittää. Aikaisemmin olen tähän asti sanonut, että no eipä juuri. Sillä en yleensäkään ole mikään monta viikkoa etukäteen jännittäjä. Nyt kuitenkin kieltämättä on välillä tullut hetkellisiä tunteita, jotka voisi luokitella jännitykseksi.

Mun sijoitus Ranskassa tulee olemaan tuolla punaisen merkin kohdalla. Tulen asumaan aika pienessä kaupungissa, jossa on noin 3000 asukasta. Lähellä kuitenkin on kaupunki nimeltä Troyes, jossa on sitten jo yli 60 000 asukasta. Pariisikaan ei ole kuin vajaan parin tunnin päässä.

Koulussa minulla tulee olemaan n. 1000 oppilasta, joten se on myös minulle todella iso muutos verrattuna nykyiseen lukioon. Tulen opiskelemaan koulussa ''kirjallisuus''-linjalla ja mulla on vaativin englanti opiskeltavana. Käytännössä siis aineet joita opiskelen ovat ainakin ranska, ranskan kirjallisuus, englanti, englannin kirjallisuus sekä ehkä joku muu kieli.

Perheestä voisin kertoa sen verran, että siihen kuuluu vanhemmat, sekä 13-vuotias poika ja 8&10 vuotiaat tytöt. Perheen 16-vuotias poika lähtee Meksikoon vaihtoon. Oon heidän kanssaan jonkin verran jutellut ja vaikuttavat kyllä erittäin kivalta perheeltä :) He tekevät mm. paljon hyväntekeväisyystyötä yms.

Mutta niin, todella hullua ajatella, että viikon päästä olen jo tavannut perheeni, poskipusut on ranskalaisten tapaan vaihdettu ja todennäköisesti olemme jo matkalla autossa kotiin päin. Kaikki tulee olemaan niin uutta ja ihmeellistä.

À bientôt,
Janita

Nyt vois kysyä että ... {Anni}

Miten meni niinkun näin omasta mielestä tän bloggaamisen suhteen? Noh, tekosyitähän aina keksii mutta mun mun kesä on ollu tosi kiireinen vaikka samalla tuntuu etten oo tehnyt oikeastaan mitään. Oon kierrellyt vähän ympäri Suomee näkemässä kavereita, käynyt Prahassa, ollut kesäduunissa jne. Sain myös kesän aikana uuden siskon, italialaisen Gaian joka oli meillä kesävaihtarina AFS'n kautta. Voin koko sydämestäni sanoa että se oli uus, mutta sitäkin parempi kokemus kaikinpuolin sekä lähensi myös meitä perheeenä, ja oli tavallaan pieni 'orientaatio' omaa vaihtovuotta ajatellen. Englanti/suomi/italia/hollanti (koska sitä oon yrittänyt ahkerasti opetella, köh..) linjalla mentiin sekä lukuisten väärinymmärrysten jälkeen saatiin aina hyvät naurut ja vietettiin kokonaisuudessaan ihan mahtavat viisi viikkoa Gaian kanssa. Ainakin me saatiin paljon irti sekä toivon että voitiin tarjota myös Gaialle unohtumaton kokemus Suomessa. Mun vaihtovuoden jälkeen meillä saattaakin olla tiedossa vierailu mun siskon kotikulmilla Italiassa! Maailma on taas astetta pienempi - mikä tuntuu ihanalta.

Mulla on kuitenkin myös muuta kerrottavaa (itseasiassa on ollut jo sen pari kk..)! Mulle tuli sijoitustiedot tossa kesäkuussa sekä siitä asti kaikki on tuntunut entistä realistisemmalta. Tuun siis asumaan Hasseltissa, Limburgin provinssin pääkaupungissa. Asukkaita siellä on reilu 70 000 ja näyttää tosi kauniilta, vanhahkolta mutta viihtyisältä kaupungilta. Mun perheeseen kuuluu isä, äiti, 23-vuotias sisko, hänen poikaystävä, 21-vuotias isoveli, koira, kissa sekä kanoja (aw jotenkin tosi suloista). Perheessä asuu myös mun perheen entinen italialainen vaihtari, joka opiskelee nykyään Belgiassa yliopistossa. Tuun tosiaan asumaan vähän kaupungin ulkopuolella, koulumatkaa kuitenkin vaan joku 7 kilometriä. Koulu on katolilainen, sekä kuulemma tosi vaativa ja teoreettinen lukio (Belgiassa lukio on pakollinen kaikille). Se on myös tosi iso, ainakin mulle, sillä n. 2000 oppilaan koulu Kiuruveden 120 oppilaan jälkeen tuntuu hitusen verran isommalta. Perhe vaikuttaa muutenkin kaikinpuolin tosi ihanalta sekä mama ja sisko on molemmat tosi aktiivisia Limburgin alueen AFS vapaaehtoisia. Perheessä myös kaikki äitiä lukuunottamatta on ollut AFS vaihto-oppilana sekä perhe puhuu sujuvasti ainakin 5 eri kieltä. Vaihto-oppilaitakin heillä on ollut jo monien vuosien ajan. Viestien mukaan kyseessä on kans tosi tiivis perhe - tehdään ja harrastetaan paljon yhdessä, mikä on musta ihanaa. Sähköposteista saa kans sellaisen kuvan että ne oikeesti haluaa mut sinne sekä mun host äiti aina painottaa että hän on sitten nimenomaan mama ja että mä todellakin oon osa perhettä jo nyt. ♥ Tuliaisiakin oon jo ostellut, sekä kun saan viimeisemmätkin ostettua niin niistä tulee vielä erikseen postausta.

Mä haluaisin lisätä kans tähän kans kuvia Hasseltista mutta Blogger ei suostu mun kanssa mihinkään yhteistyöhön tällähetkellä (kuten ulkoasusta huomaatte - tääkin on vielä ihan vaiheessa) joten säästän ne sitten siihen kun saan omalla kamerallani räpsiä paikan päältä kuvia. Siihenkään kun ei ole enää kuin se tasan kaksi viikkoa - ihan hullua. Kahden viikon päästä tähän aikaan oon orientaatioleirillä ympärilläni parisataa muuta vaihtaria ympäri maailmaa, se tuntuu uskomattomalta - mä en vieläkään oo ihan sisäistänyt tätä juttua. Vielä on about miljoona asiaa tekemättä sekä mulla on vain 14 päivää aikaa, ei edes sitä. Päivä päivältä mä oon lähempänä sitä, mistä oon vuosia unelmoinut.